Lahden Runomaratonin uusin kilpailu käynnistyi sponsorin sivuilla. Vähän kaupallinen maku tuosta tulee vaikka ruisleipä hyvää onkin. Jokuhan ne palkinnot aina tietysti maksaa, ja tällä kertaa se joku haluaa olla esillä näin. Eikä ainakaan osallistumisen vaikeudesta ole kiinni, sen verran käytettävä on sovelluksesta tehty. Käykää katsomassa!
|Lue loputkin…
Kun tulee kirjoiteltua töistä kaikenlaista kielteistä, tulee tarve kirjoittaa sieltä jotain myönteistä. Seuraava tunne onkin epävarmuus siitä, haluanko vain hyvitellä, suojella itseäni ja työsuhdettani vai olenko aidosti epäreilu, jos jätän lukijan käsitykseen surkeasta työnantajasta.
|Lue loputkin…
Lähetin työhakemuksen tehtävään, jonka kuulutuksesta otsikko on lainattu. Haen töihin, joita olen tehnyt kaksi vuotta. Joku kutsuisi vakinaistamiseksi, toinen lumehauksi. Minua jännittää ja vähän hermostuttaakin, kun en tiedä, kuinka konkreettinen työttömyyden uhka on päällä.
|Lue loputkin…
Avautumisessa on myönteinen kaiku paitsi silloin, kun käytöstapojen pato avautuu valittaen. Nyt on kyse tästä.
Ensin on sellainen paskiainen, joka ei anna muiden nukkua. Menin aamulla töihin heti seitsemän jälkeen, kun en viitsinyt yrittää enää tunnin valvomisen jälkeen unta.
|Lue loputkin…
Käytän Twitteriä nyt myös töikseni, sillä loin avoimelle ammattikorkeakoululle tunnuksen. Sen tavoitteena on tehdä avointa amk-toimintaa tunnetuksia, mainostaa omaa tarjontaamme ja vuorovaikuttaa muiden alan toimijoiden kanssa, mikä se ala sitten tarkalleen ottaen onkaan.
Tämä kirjoitus on omistettu lukutaidottomille lapsilleni, Miiolle ja Minjalle. Isi sai kunnian laittaa teidät nukkumaan. Nikonpoika oli helppo tapaus, Minjuska rimpuili ja ärisi. Vahvin voitti kuitenkin taas.
Kiitos teillekin isäkuukaudesta, lapset! En tiedä, mitä se teille merkitsi, joten pelkään tietysti pahinta.
|Lue loputkin…
Loppuraportin ensimmäinen osa on omistettu sinulle, Milka. Muutkin saavat toki lukea.
Valitin usein, kun jätit meidät kolmestaan. Teen sitä vieläkin. Usein. En voi sille mitään, se on pitkäksi venynyt vitsi, joka ei naurata enää edes kertojaansa. Haen sillä vain huomiota. Anna anteeksi.
|Lue loputkin…
Piti käydä oikein tarkistamassa, mistä aiheesta Hallaukseen runoja toivottiin. Vielä on viikko aikaa toimittaa tekstiä teemasta “Minuus ja muot(t)i”. Ainakin kirjailijan itsensä mielestä tekeleeni sopivat tuon otsikon alle, vaikka teemaan pääseminen tuntuikin aluksi hankalalta.
|Lue loputkin…
Työhuoneen ovi avautuu vasta huomenna, mutta ajatukset livahtivat jo avaimenreiästä sisään. Pitää panna ajatukset kasaan näistä kampusta koskevista mullistuksista ennen huomista aamukahvia.
Näin syntyy ihan perusviestintäkatastrofisoppa, joka käy hyvin vaikka laatuleivän painikkeeksi:
Otetaan kaapista runsas sylillinen yhtä korkeakouluyhteisön tunneherkintä asiaa, kourallinen viidentoista vuoden kaunoja sekä ripaus vanhaa kunnon isoveli-pikkuveli-asetelmaa. Sekoitetaan hyvin.
|Lue loputkin…
