Ensimmäinen yö Nikonpojan kanssa kahden, kun naisväki on vielä sairaalassa. Minulla näyttää olevan aika lyhyt pinna, joten ääntä on korottettu jo useasti. Mutta on meillä kivaakin. Syöminenkin menee sotkematta ja joutuisasti, kun pitää ensin nälässä, eikö niin?.
Tyttö tuli ja viesti kiiri ympäri valtakunnan. Nisäkkäiden ja hyönteisten lisääntymisen vertailu ei kestä lähempää tarkastelua, mutta Toukasta tuli nyt Minja-perhonen.
Kaiken ihanuuden keskellä on hirveää, miten äkkiä vertaaminen isoveljeen alkoi. Miio oli syntyessään vähän pienempi ja söi ahnaammin heti tissiä. Miio osaa työntää itse käden paidanhihaan. Miio sai ysin ja kaksi kymppiä. Isi tekee vertailua siinä kuin muutkin.
Totesimme, että Milka on hyvä synnyttämään.
Ensi viikolla tulee täyteen kaksi vuotta raahelaisuutta. Tänä aikana olen usein kuullut viittauksen “perusraahetoimintaan”, josta mainitsevat yleensä paikkakuntalaiset itse (vai ovatko ne sittenkin poismuuttaneita ja muualta tulleita).
Aluksi tämä tarkoitti minulle tuijottamista, sellaista pikkukaupungin pienikuvioisuutta ja muuta päälle päin näkyvää tai oletettua. Välillä taas on tuntunut, että ylipäätään kaikki kummallisuus tai ristiriitaisuus koetaan tyypilliseksi raahelaisuudeksi, mikä taitaa olla vain normaalia itsetunnon alennustilaa.
Jatka lukemista…
Jätkä oppii sanoja nyt päivittäin. Tänään on sanottu kuulemma “hana” ja eilen kuulin ensimmäistä kertaa “kanan”. Jännä miten samankaltaisten sanojen erot Nikonpoika jo hanskaa. Sanavarastoon sisältyvät nimittäin jo “Sanna”, “Anna” sekä “anna”, joka tarkoittaa paitsi ojentamista, myös päästämistä. Nautinnollinen “namnam” on myös ollut käytössä jo pidempään.
Sointuvasti mutta järjettömästi nimetty Vicky Christina Barcelona tarttui vuokraamosta mukaan, koska kaikki Burn After Reading -kopiot olivat menossa. Ei mikään huono vaihto kuitenkaan, kuten myöhemmin paljastui.
Se laulu soi päässä lähes tauotta. Minun mielessäni Hakaniemen rantaa kulkee kuitenkin Kotiteollisuus eikä Tavaramarkkinat.
Sade pesi äsken työhuoneen ikkunan. Otin toimituksesta kuvan tuohon. Nyt tulee kirkkaasti aurinkoa ja kampuksen hiekkatiet - joiden päällystettä ei suojelun vuoksi saa muistaakseni vaihtaa - oikein kutsuvat likaamaan kengät ja housunlahkeet.
Jatka lukemista…
Nyt eletään hetkenä minä hyvänsä -vaihetta. Toukka on puskenut päänsä jo melkein asemiin ja perhosta odotellaan.
Henkilökohtaisena toiveena olen esittänyt, että maailmaantulo tapahtuisi aikaisintaan vasta ensi viikon perjantaina, kun olen päässyt Oulusta kotiin. Hyvä olisi kuitenkin pysyä suunnilleen aikataulussa (31.3.), sillä kulttuuriyhdistys suunnitteli puheenjohtajan läksiäisiä ja sihteerin varpajaisia jo seuraavalle sunnuntaille.
Jatka lukemista…
Sairasloman partaa ajaessa jätin poikkeuksellisesti ylähuulen siistimättä. Minulla on siis viikset. Ennen karvankasvatusaikoina olen pitänyt huolen siitä, että muualla saa karvoja olla mutta nenän alta ajellaan paljaaksi.
Olen ollut osa viiksivastaista kulttuuriamme.
Jatka lukemista…
Harmaja esiintyi eilen täydelle Bio Huvimyllylle. Me laitoimme pojan hoitoon toiseksikin illaksi ja pyöräilimme keikalle.
Tunteet tulivat pintaan heti ensimmäisen biisin aikana ja toisen kipaleen soidessa kylmien väreiden aallot hankasivat ihoa kuin merenrantaa. Vaikka laulut olivat ennestään tuntemattomia, nahan alle päästessään ne soittivat hermoja kuin tutut ainakin.
Kotimatkalla päivittelimme JP Leppäluodon esiintymisestä ja hurjasta komeudesta syntyvää karismaa. Laulajana kaveri nojaa suomalaiseen miesrocklaulajien perinteeseen vahvasti mutta hyvin.
Jatka lukemista…
Pari sataa oamkilaista seuralaisineen kerääntyi eilen Pohjankartanon juhlasalin punaisille penkeille Galant Illusium -taikaspektaakkeliin. Minulle “Pohjiksessa” piipahtamisessa oli myös nostalgiaa, sillä käynti oli ensimmäinen lähes kymmeneen vuoteen - ensimmäinen sitten yläasteaikojen.
Showsta lupailtiin “elokuvamaista kokemusta livenä”. Korttitemppuja näyttävämmän taikuuden lisäksi esitykseen kuului tanssia, videotaidetta, laulua, “tuliryhmä” sekä rumpalikolmikko. Kaikesta näki, että spektaakkelia on rakennettu työllä ja vaivalla.
Pientä hiomattomuutta kokonaisuudessa silti on.
Jatka lukemista…
