Ammattimaisuutta runoiluun
Piti käydä oikein tarkistamassa, mistä aiheesta Hallaukseen runoja toivottiin. Vielä on viikko aikaa toimittaa tekstiä teemasta “Minuus ja muot(t)i”. Ainakin kirjailijan itsensä mielestä tekeleeni sopivat tuon otsikon alle, vaikka teemaan pääseminen tuntuikin aluksi hankalalta.
Tavoitteena on viisi runoa, joista olen neljä saanut valmiiksi. Mikään niistä ei käsittele ulkonäköä, muotibisnestä eikä piparimuotteja - ainakaan vielä. Kammoksun runojen selittämistä, mutta haluan kuitenkin puhua niistä. Lienee lisäksi ajalle tyypillistä, että taidetta ei voi vain tehdä ja esitellä valmiina kansalle vaan jo sen tekemisestä täytyy kirjoittaa blogeja ja tehdä oikein projekteja.
Muotti-teksteissä - ilmaus, johon teeman itselleni kiteytin - vilkkuvat isyyden odotukset ja työelämän vastustamattomat muutokset. Mukana on myös virtuaalimaailman julkisuusmuoti sekä runoilijan itselleen asettama kirjoittamisen muotti. Yhtä tekstiä puskee vielä rahasta ja kuluttamisesta.
Teemakirjoittamisen myötä ja esikoiskokoelman rohkaisemana olen alkanut nähdä kirjoittamisessani ammattimaista otetta. En yritäkään hyökätä ensimmäisenä iskemään sanaa paperiin vaan mietin aluksi sanomaa. Kerään ilmauksia, ajatuksia ja näkökulmia mieleeni ja saatan kirjoittaa lopullisen tekstin parissa-kolmessa osassa. Editointiakin olen alkanut harjoittaa yhä enemmän. Teos saattaa muuttua vielä sekä puhtaaksikirjoittamisen että julkaisemisen (esimerkiksi blogiin tai lehteen lähettämisen) yhteydessä.
Voin hyvin kuvitella runoilemisen ainakin osapäivä- tai kausityöksi. Sen verran vanhanaikainen olen, että luottaisin tällaisiin urahaaveisiin enemmän, jos saisin hankittua edes jonkinlaista ammattiopastusta kirjoittamiseeni. Omin voiminkin pääsee toistaiseksi eteenpäin, kun soveltaa normaaleja työskentelytaitoja kirjoittamiseen. Prosessia voisi seuraavaksi kehittää vaikka siten, että keräisi raakamateriaalinkin paperille eikä yrittäisi muistaa aina kaikkea.
(Kuvan jöllin täältä.)
Avainsanat: runot, työtavat, urahaave