Isäkuukauden loppuraportti, osa 1
Loppuraportin ensimmäinen osa on omistettu sinulle, Milka. Muutkin saavat toki lukea.
Valitin usein, kun jätit meidät kolmestaan. Teen sitä vieläkin. Usein. En voi sille mitään, se on pitkäksi venynyt vitsi, joka ei naurata enää edes kertojaansa. Haen sillä vain huomiota. Anna anteeksi.
Minusta on kiva olla lasten kanssa kotona. Nykyään en enää varsinaisesti suunnittele illoiksi omaa ohjelmaakaan, minkä lastenhoito pilaisi. Tietysti yhdessäolo on helppo pilata surffaamalla verkossa (mikä absurdi ilmaus) ja nykyään se käy vielä helpommin, kun hankin puhelimen sillä perusteella, miten se käyttäytyy internetissä. Mutta isäkuukauden ansiosta tiedän, millaista Miion ja Minjan kanssa on, ja osaan suhtautua siihen arvostelukykyisemmin.
Puolet isäkuukauden mahtavuudesta olivat ne 15 päivää, jotka sinä sait tehdä taidettasi. Naisen edessä on helppo olla kunnioittavan pelon vallassa ja kuvitella tämän selvittämättömäksi ja todellista monimutkaisemmaksi olennoksi, mutta taiteilijanainen se vasta pelottava on! Ilmaiset itseäsi tavoilla, joilla minä (ja moni muu) voisin ilmentää vain osaamattomuuttani. Olen suunnattoman ylpeä taiteilijavaimostani, ehkä tiedätkin sen. Ja kiitos siitä muotokuvasta.
Olet varmaan huomannut, etten ole unelmien aviomies tai edes täydellistä sorttia. Siitäkin kai jo arvaa, etten ole isänäkään paras mahdollinen. Tunnemme molemmat parempia. Omille lapsilleni olen tietysti parasta, mitä tarjolla on ja jollain periaatteiden tasolla täydellinenkin, mutta paljon on vielä opittavaa ja poisopittavaa ennen kuin annan pojalleni haluamani esimerkin isyydestä. Tämä kuukausi oli yksi isoimmista opeista tähän mennessä.
Isyyden vähätteleminen ja isän rooli kakkosvanhempana ovat lempiaiheitani ja sinua häiritsee, kun vaahtoan niistä niin usein. Sanon tässä nyt kaikille, ettet sinä ole yhtään sellainen. Sukupuolisensitiivisyydenkin olet huomioinut hienosti; onhan se lähes ainoa kasvatusperiaate, josta kiinnipitämisellä jaksan pientä päätäni päivittäin vaivata. Vastapalveluksena minä olen ainakin kolme kertaa pukenut Minjuskalle mekon.
Lapsille omistan sitten toisen kirjoituksen. Kiitos, Milka, isäkuukaudesta - ja varsinkin kolmestakymmenestä äitikuukaudesta, jotka olet hoitanut tekemättä niistä kertaakaan tällaista draamaa!
Avainsanat: isäkuukausi, isyys, Milika, Minjuska, Nikonpoika