Kävin töissä taannoin keskustelun työpaikan asioiden käsittelemisestä julkisuudessa. Aihettahan on sivuttu Oamkin “sisäisillä” foorumeillakin kuten rehtorin blogissa ja yhteisölehdessä.
Keskustelukumppanin mielestä on lojaaliutta työnantajaa kohtaan, ettei levitä siitä kielteistä sanomaa vaan ottaa asiat esille työyhteisön sisällä.
Jatka lukemista…
Työt ovat sujuneet pettymystä sulatellessa yllättävän hyvin. Tartumme yhteen keskeisesti työhöni liittyvään prosessiin, jonka kehittäminen on jäänyt useita vuosia puolitiehen tekijöiden ja toimintamallien vaihtumisen vuoksi. Tekijöiden vaihtumista on nytkin odotettavissa, mutta jospa sitä yhden asian saisi kuntoon ennen lähtöä.
Jatka lukemista…
Minua ei valittu töihin, joita teen. Paikan sai työkaverini. Hän tosin jatkaa toistaiseksi nykyisissä tehtävissään, joten minulle tarjottiin sijaisuutta vuoden loppuun saakka - tehtävissä, joita olen kaksi vuotta tehnyt.
Jatka lukemista…
Lahden Runomaratonin uusin kilpailu käynnistyi sponsorin sivuilla. Vähän kaupallinen maku tuosta tulee vaikka ruisleipä hyvää onkin. Jokuhan ne palkinnot aina tietysti maksaa, ja tällä kertaa se joku haluaa olla esillä näin. Eikä ainakaan osallistumisen vaikeudesta ole kiinni, sen verran käytettävä on sovelluksesta tehty. Käykää katsomassa!
Jatka lukemista…
Kun tulee kirjoiteltua töistä kaikenlaista kielteistä, tulee tarve kirjoittaa sieltä jotain myönteistä. Seuraava tunne onkin epävarmuus siitä, haluanko vain hyvitellä, suojella itseäni ja työsuhdettani vai olenko aidosti epäreilu, jos jätän lukijan käsitykseen surkeasta työnantajasta.
Jatka lukemista…
Lähetin työhakemuksen tehtävään, jonka kuulutuksesta otsikko on lainattu. Haen töihin, joita olen tehnyt kaksi vuotta. Joku kutsuisi vakinaistamiseksi, toinen lumehauksi. Minua jännittää ja vähän hermostuttaakin, kun en tiedä, kuinka konkreettinen työttömyyden uhka on päällä.
Jatka lukemista…
Työhuoneen ovi avautuu vasta huomenna, mutta ajatukset livahtivat jo avaimenreiästä sisään. Pitää panna ajatukset kasaan näistä kampusta koskevista mullistuksista ennen huomista aamukahvia.
Näin syntyy ihan perusviestintäkatastrofisoppa, joka käy hyvin vaikka laatuleivän painikkeeksi:
Otetaan kaapista runsas sylillinen yhtä korkeakouluyhteisön tunneherkintä asiaa, kourallinen viidentoista vuoden kaunoja sekä ripaus vanhaa kunnon isoveli-pikkuveli-asetelmaa. Sekoitetaan hyvin.
Jatka lukemista…
Räpin kuuntelu alkaa vaikuttaa. Kuten runokirjan takakannessa uhoan, en lue runokirjoja vaan tunnen omimmaksi runoudeksi suomenkielisen laulumusiikin. Suomipopin ja -rokin rinnalle tuli kymmenisen vuotta sitten räppi, joka on kehittynyt nyt sille tasolle, että yli puolet viime aikoina kuluttamastani musiikista on sitä itseään. Ja näkyyhän se.
Jatka lukemista…
Isäkuukausi alkoi ja ensimmäiset päivät vietämme Kalajoella. Tänään ajattelin vielä tarkistaa työpostin ja asentaa lomaviestin. Siinäpähän kaipailevat.
Viime aikoina olen kirjoitellut töistä lähinnä kielteisiä asioita. Ne ovat totta ja niin on sekin, että tunnen väsymystä, jollaista en muista muutamaan vuoteen kokeneeni.
Jatka lukemista…
