Töitä ja tuskaa Twitterissä
Käytän Twitteriä nyt myös töikseni, sillä loin avoimelle ammattikorkeakoululle tunnuksen. Sen tavoitteena on tehdä avointa amk-toimintaa tunnetuksia, mainostaa omaa tarjontaamme ja vuorovaikuttaa muiden alan toimijoiden kanssa, mikä se ala sitten tarkalleen ottaen onkaan.
Yksi tärkeä syy lähteä yhteisömediaan tässä muodossa on kokeilunhalu. Haluan nähdä, mitä Twitterin kaltaisella vempeleellä voi tehdä ja saada aikaan. Puoli vuotta palvelun käyttöä ja jonkin verran tervettä järkeä vakuuttivat minut siitä, että kannattaa kokeilla jotain, mitä jo vähän osaa.
Äskeinen terve järki -viittaus oli kyyninen viittaus siihen, että kyseisessä yhteisössä on alkanut tulla eteen yhä enemmän ärsyttävää sisältöä. Automatisoitu pakkosyöttö ja kielen runteleminen mitä hirveämmillä tavoilla puuduttavat mutta naiviin paskanjauhamiseen ei totu bussissa, työpaikan kahvihuoneessa eikä Twitterissäkään.
Kun sisältö on pelkkää hymynaamaa, höpöttelyä ja kuluneita elämänviisauksia, sarkastinen kyynikko joutuu tosissaan pidättelemään itseään. Sitä olen viime aikoina tehnyt pidättäytymällä pitkiä aikoja (jopa puoli päivää kerralla) kirjautumasta palveluun. Eilen siivosin myös seuraaja- ja seurattava-listojani, jotta turhanpäiväinen länkytys häviäisi. Vielä voisi opetella käyttämään suodattimia, jotta saisi vähennettyä silmistään loputtoman puheen puheesta itsestään eli Twitteristä ja muusta yhteisömediasta jauhavia viestejä.
Joihinkin Twitter-aiheisiin vääntöihin olen oman kankeni ujuttanut ja jotain niistä oppinutkin. Usein on käynyt myös niin, että keskustelun päätteeksi olen lukenut Näin käytät Twitteriä -kirjan blogista mielipiteen, jossa on kiihkottomasti tiivistetty minunkin ajatukseni.
Avainsanat: avoin amk, Twitter, yhteisömedia