“Toivomme hakijalta joustavaa työ- ja toimintatapaa…”

Lähetin työhakemuksen tehtävään, jonka kuulutuksesta otsikko on lainattu. Haen töihin, joita olen tehnyt kaksi vuotta. Joku kutsuisi vakinaistamiseksi, toinen lumehauksi. Minua jännittää ja vähän hermostuttaakin, kun en tiedä, kuinka konkreettinen työttömyyden uhka on päällä.

Rehtorin toimistossa on jo kolme päivää seurattu työaikaa sähkölaitteella. Kulkulupa muuttui kuin taikaiskusta avaimesta turvallisuusvälineeksi, sillä sähköistä työajanseurantaa perustellaan turvallisuudella: tiedetään, kuka milloinkin homehtuvassa talossa istuu, jos vaikka tulipalo tekisi tiedosta arvokkaan. Myös hyvä asiakaspalvelu velvoittaa hyvän amk-työläisen kertomaan “kellokortilla” puhelinvaihteelle, mitä kysyjälle pitää lounasaikaan sanoa.

Nämä ovat tietysti vain toissijaisia perusteluja, vähän niin kuin kivana lisänä. Tärkeimmäksi syyksi on sanottu se, että näin on päätetty. Jo viime vuosituhannella on päätetty eikä pari niskoittelevaa yksikköä vain ole taipunut käskijän tahtoon. Nyt on kaikille sama systeemi, kaikille yhtä huono.

Sähköinen työajanseuranta ei vastaa minun käsitystäni joustavasta työ- ja toimintatavasta. Käsitystäni värittää toki muutama kummallisuus kuten uskomus, ettei palkkatyö ole tärkeiden asioiden kärkikolmikossa. Olen myös hurahtanut filosofioihin, jotka pitävät vapautta ja luottamusta luovuuden edellytyksenä. Työnantajani käsitys joustavuudesta taas juontuu sieltä, mistä nykyaikana pitääkin; liukuhihnatehtailta ja 1900-luvun alun ihmiskäsityksestä.

Työaika on itsessään keinotekoinen käsite, joka ei asiantuntijatyössä useinkaan seuraile työn hyvän tekemisen luontaisia rajoja. Sähköisen kyttäysjärjestelmän lisääminen kirsikaksi kakkuun paljastaa koko mielettömyyden - ja aiheuttaa vain ylimääräistä vaivaa, kun todellisuus törmää byrokratiaan.

Esimerkin voisi ottaa vaikka tästä päivästä. Mitenkähän järjestelmään syötetään seuraavanlainen aikataulu?

7.15-7.45 työskentelyä tietokoneella ja puhelimessa linja-autossa / 8.10-11.20 työskentelyä työpisteellä / 11.50-16.20 työskentelyä työpisteellä ja seminaarissa / 16.40-17.20 työskentelyä tietokoneella linja-autossa / ehkä päivitän vielä avoimen amk:n Twitter-tilin puolen yön aikoihin

En tiedä, millä kaikilla tavoilla edellä kuvattu rikkoo vuosien takaisia päätöksiä, mutta työni tulee tehtyä vieläpä siten, että se sopii muuhun elämääni.

Lopuksi täytyy tunnustaa, että itse jätin ottamatta uuden järjestelmän käyttöön - en niinkään anarkistisuuttani vaan siksi, ettei kapinallisella Raahen kampuksella vielä ole leimauslaitteita. Mokomat lintsaavat töistään, vaarantavat henkeään ja palvelevat huonosti asiakkaita kuulemma maaliskuulle saakka. Enpä viitsi sekoittaa systeemiä heti alkuunsa vilauttamalla lätkää vain niinä päivinä, kun olen Oulussa.

Siihen työhakemukseen kirjoitin, että työ- ja toimintatapani on joustava ja toivon samaa työnantajaltani.

(Kulkuluvan metallisen kaulanauhan kuvan nappasin www.yrityshuolto.fi-sivustolta.)

Avainsanat: Oamk, Rehtorin toimisto, työ, työajanseuranta, työnhaku, työtavat

Tämä artikkeli kirjoitettiin Helmikuun 3. 2010 ja se on luokassa Työstä. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 syötteellä. Voit jättää kommentin tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.